ESPANJAN KIELIKYLPYÄ

Eilen espanjan kielen kurssin niin kutsutulla päätöspäivällisellä söimme hondurilaisen ravintolan herkkuruokia. Espanjan kielen kielikylpyä ruokailun lomassa saimme muun muassa ravintolan omistajalta, joka puhui meille kielen opiskelijoille vartavasten omaa äidinkieltään.

Ravintola La GuacaMaya on vasta jonkin aikaa ollut avoinna ja tarjoaa hyvän vaihtoehdon ruokailuun. Ravintolan nimi tarkoittaa jotain papukaijaa, joka on Hondurasin kansallislintu.

Sain maistaa aitoa hondurilaista hunajamelonia ja banaanilastuja. Molemmat olivat hyviä. Banaanilastut olivat ohuita ja ne valmistetaan tietystä banaanilajikkeesta, joka sopii chipsien valmistukseen. Ne eivät olleet niitä kuivattuja ja paksuja banaanilastuja, joita kaupanhyllyltä saa ostaa.

Tänään virallisesti vieläviimeinen espanjan kielen tunti. Eilisen kielikylvetyksen jälkeen opiskelua on ensi syksynäkin jatkettava, jos ensi keväänä ymmärtäisi espanjaa vielä vähän enemmän. Mexicolainen avustaja onneksi eilen jonkin verran tulkkasi.

KERAMIIKKAA

Kansalaisopistolla toinen vuosi keramiikassa päättyi konkreettisesti sunnuntaina 26.4, jolloin opiston kevätnäyttely pidettiin. Tasan kello 16.00 sai aikaisintaan omat työt noutaa pois esittelypöydiltä ja –hyllyiltä.

Nyt keramiikkatyöt valtaavat pöytäni kotona. Haikein mielin jätin jo aikaisemmin loput jäljelle jääneet savet enemmän tarvitsevalle. Mieli tosin tekisi kesän aikana kotonakin upottaa sormet saveen, mutta muutaman kerran kotona savityötä tehdessäni, en enää sellaiseen sotkuun halua ennen kuin saan sitä varten varsinaisen huoneen…

Toivonpa vain, että ensi syksynä ehdin taas ajoissa ilmoittautua keramiikkakurssille, on se niin terapeuttista ja luovaa.

TANSSI MUN KANSSA

Torstaina 23.4. pääsin Tanssi mun kanssa –kenraaliharjoituksiin.

Esityksessä kuvailutulkattiin eri tanssilajeja ja miten niitä esitettiin. Kolme syntymäsokeaa ja kolme näkövammaista kertoivat miltä tanssi tuntui.

Yleisö koostui lähinnä kurssilaisista. Lopuksi pyörähdeltiin lavatansseissa. Kenraaliharjoitusten huono puoli oli, että tarjoilu puuttui. Varsinaisten esitysten väliajan tarjoilutuotto lahjoitetaan virolaisten opaskoirien hyväksi.

Esitys meni niin kuin hyvät esitykset yleensä eli paranevat loppua kohden. Käsikirjoittaja ja ohjaaja, Anu Aaltonen, oli toteuttanut Tanssi mun kanssa –esityksen mielenkiintoisesti erilaisten kokemusten ja näkökulmien kautta.

Lavatanssit oli myös piristävä lisä esitykseen. Jokainen sai tanssia fiilistellen omalla tyylillään. Se olikin hyvä päätösilta kurssille. Kuten aina naiset tanssivat miehiä innokkaammin. Muutamat ihmettelivätkin, mikseivät siviilipalvelusmiehet tule tanssittamaan, ikäänkuin kadetit linnanjuhlissa. Saimme kumminkin tanssia riittävästi, koska tanssitaitoa yleisöstäkin löytyi.

ELEMENTIT -NÄYTTELY KIASMASSA

 20.4. saavuin yksilölliselle kurssille, jonka aikana vapaa-ajalla osallistuin Näkövammaisten Kulttuuripalvelun järjestämään kuvailutulkattuun näyttelyyn Kiasmaan. Näyttelyn nimi on Elementit. Maa, vesi, tuli ja ilma on esitelty Kiasman taidekokoelmista kootuin teoksin.

Olen aina yhtä yllättynyt kierrellessäni modernin taiteen museossa. Kuvailutulkkaus tarkoitti oppaan esittelyä ja kumihanskoja, joilla sai kosketella joitakin taideteoksia. Mielenkiintoisin teos oli suuri suorakaiteenmuotoinen teos, jossa oli pyöreitä villalla reunustettuja metallilaattoja. Opas kertoi, että taideteos sytytetään palamaan joka päivä tietyin väliajoin. Kaasupullot odottivatkin teoksen vierellä, ja odotin pääseväni näkemään miten villat palavat metallilaattojen ympäriltä.

Hipelöidessäni kirkkaankeltaista aaltopahviputkea, joita oli aseteltu seinälle eri väreissä, metallilaattateos sytytettiin. Menimme katsomaan lähemmäksi, mutta liekit tulivatkin vain teoksen alapuolelta pelkkien metallilaattojen keskeltä pienistä putkista. Teos menetti heti suurimman mielenkiintonsa: tulipalovaaraa ei ollutkaan eikä villoja tarvinnut vaihtaa useasti joka päivä.

Näyttelyn lopuksi kävelimme raskaiden verhojen lomitse pimeään. Saimme keskittyä säkkituoleilla istuen katsomaan vdeolta salamointia. Asetuin säkkituolillani mukavaan makuuasentoon, en nukkumaan, vaan siksi koska se on minulle paras katseluasento.

Suuressa videokuvassa muutamien minuuttien ajaksi taivas värjäytyi marjapuuronpunaiseksi ja jylinä muistutti taas kesäisistä, vähän pelottavistakin, sääilmiöistä. 

Kokonaisuutena näyttely oli taas kerran hyvin avartava kokemus.

TAKSIT JA VR

Jos pitää matkajännityksestä, kannattaa tilata taksi aamuksi edellisenä iltana.  Yön nukkuu huonosti ja miettii muistaako taksi noutaa ajoissa ja vieläpä oikeasta osoitteesta.

En ole usein varannut autoa viime aikoina tällä tavoin, mutta nyt tein sen ja matka onnistui osaltani loppujen lopuksi hyvin.

Kiitos kuuluu tietenkin taksille,  jota ei kuulunut 06.40, johon aikaan olin auton tilannut saapuvaksi. Soitin aamulla 06.46 kädet jännityksestä hikoillen taksin perään, ja asiaa luvattiin selvittää. Lopulta sain auton vain todetakseni, että juna juuri lähti .

Palvelua parhaimmillaan oli, että sain ilmaisen kyydin seuraavalle junan pysähdyspaikalle, että jos ehtisin siitä kyytiin. VR on onnistuneesti korjannut myöhästelyongelmiaan, ja niin jäin junasta jo toisen kerran. Seuraava juna lähtisi kumminkin jo noin puolen tunnin kuluttua.

Koska VR:n säästökuuri on toteutunut odotetusti, aseman lipunmyynti oli suljettu. Kuljettajan puhelinlasku kertyi VR:n lipunmyyntipalveluun soittamisesta ja matkalipun vaihdosta sekä Helsingin päässä saattajapalveluajan vaihdosta. Lisäksi hän kysyi haluaisinko kahvia? Tietenkin halusin kahvia – ja sämpylän. Ystävällisesti ne tarjottiin minulle sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kahvin ja ruissämpylän syömisen jälkeen lähdimme asemalaiturille odottelemaan, ettei ainakaan seuraava juna kiitäisi ohitse.  Autonkuljettaja saattoi minut paikalleni junaan, ja nyt oli hänen vuoronsa pelätä ehtisikö junasta ulos ennen sen lähtöä kohti seuraavaa asemaa. Pendolinolla matkasta olisi tullut hänelle nopeasti vähän pitempi.

Helsingissä VR:n Turvatiimiltä tilaama saattajapalvelu toimi erinomaisesti, ja lopulta istuin taksiin ja porhalsin kohti kurssipaikkaani. Matka oli minulle oikein onnistunut, sillä ehdin perille juuri lounaaksi…

Kiitos taksille ja VR:lle!

NAZARETH JA URIAH HEEP

Nazareth ja Uriah Heep samalla keikalla 18.4.  ja pääsin keikalle. Liput oli tietenkin ostettu jo ajat sitten. Miksihän lippuja täytyy myydä puoli vuotta ennen? Yhtyeestä riippuen liput kumminkin myydään alle viidessä minuutissa tai lippua on saatavilla vielä esityspäivänä.

Tähän konserttiin lippuja oli ilmeisesti saatavilla, koska  konserttipaikalla oli mukavan väljää liikkua. Tapahtumamainonta on jossain määrin heikkoa, koska ennen konserttia tapasimme Anttilassa ostoksilla opiskelukaverin, joka ihmetteli, miten häneltä on voinut mennä ohitse kyseinen tapahtuma?

 

Skotlantilainen yhtye Nazareth on käynyt ennenkin Suomessa ja ensimmäisen kerran näin sen Lappajärven Halkosaaressa, jossa kävi aikoinaan paljon muitakin maailmalla tunnettuja bändejä. Uriah Heep on myös vieraillut aikaisemmin Suomessa useinkin.

Nazareth

Nazareth on tullut tunnetuksi muun muassa covereista, joista tunnetuin on . Felice ja  Boudleaux Bryantin kappale Love Hurts. Sen ovat aikaisemmin levyttäneet muun muassa Roy Orbison ja The Everly Brothers.  Se on myös ainut single, joka on päässyt Yhdysvalloissa Top 10:een..   Love Hurts sai kyllä minutkin areenalla tunnelmoimaan.

Nazareth vietti pari vuotta sitten jo 45-vuotisjuhlaansa. Vanhoissa bändeissä on sellainen ikävä puoli, että alkuperäisjäseniä ei montaakaan ole, ja yksikin riittää, kuten esimerkiksi Nazarethin basisti Pete Agnew. Tästäkin syystä basso olisi saanut kuulua raskaammin.

Uriah Heep

Uriah Heep on myös jo legendaarinen Suomen  vierailija. Nimensä Uriah Heep on ottanut Charles Dickensin novellissa David Copperfield, jossa esiintyy samanniminen hahmo. Bändillä on myös omat suomalaiset fanisivut.

Edellisen kerran näin Heepin  Kauhavalla viime kesänä. Yhtye on kerännyt yleisöä vanhoilla nostalgisilla hiteillään kuten  Easy Livin'. Fiilistelymusiikkia bändiltä riittää muun muassa Lady in Black.

Brittiläinen bändi on julkaissut uuttakin tuotantoa, mutta Areenalla yhä vanhat biisit vetivät. Nostalgisissa tunnelmissa ystäväpariskuntakin tanssi July morning,  ja samoissa tunnelmissa pitelin tanssin ajan paremman puoliskon juomalasia. Nautin jotenkin kotoisesta tunnelmasta ja äänentoistokin pelasi verrattuna viime kesän kokemukseen. Tosin nyt kuuli että, Sunrise biisi vaati tällä kertaa laulajalta vähän liikaa. Sen sijaan meiltä vanhoilta ystävyksiltä Sunrisen laulaminen sujuu vielä niin kuin ennenkin. :)

Bändiä ehtii näkemään vielä tänä vuonna Suomessa ja uusia levyjäkin bändin tiimoilta on ilmestynyt. Bändin vanha jäsen, Ken Hensley  tekee myös soolokeikan Seinäjoella toukokuun 9.