AMERIKAN SUKULAISIA

Mielenkiintoista on tutustua amerikansuomalaisuuden historiaan ja etenkin Kuparisaareen (Copper Country), jonne useat suomalaiset päätyivät töihin kuparikaivokseen. Elämä uudessa kotimaassa ei aluksi ollut helppoa, mutta suomalaisten yhteisöllisyys auttoi sopeutumaan ajan myötä.

Viime viikolla Odotettu vieras saapui Ohiosta kyläilemään juurilleen Suomeen. Hän ei puhunut suomea, mutta hänen vanhempansa osasivat suomen kieltä. 

Hänen isoisänsä oli lähtenyt Amerikkaan vuonna 1891 ja isoäiti seuraavana vuonna 1892. Lähtiessään he olivat olleet vasta 21- ja 19-vuotiaita nuoria. Amerikassa he menivät heti naimisiin ja asuivat Kuparisaaressa.

Amerikan vieras on äidin 73-vuotias pikkuserkku ja muuttanut Kuparisaaresta Ohioon 38-vuotiaana. Kun hän kysyi ikääni, hän nauroi, että luuli minua 20-vuotiaaksi. :) 

Hänellä oli mukanaan kirjeitä, joita hänen isoäitinsä oli kirjoittanut ja hän halusi tuoda ne henkilökohtaisesti. Liikutus oli molemmin puolin valtavaa, koska vuosiin ei ole sukulaisia meren takaa saapunut. Hän kertoi, että hänestä tuntui heti siltä kuin olisi tullut kotiin.

Oman rannan hiekkaa haettiin mukaan muistoksi. Samassa rannassa olivat vieraan isovanhemmat uineet ja kalastaneet. Järvi muistutti suuresti Lake Superioria, jonka rannalla istuessaan he olivatkin usein muistelleet synnyinseutuaan.

Toinen sukupolvi amerikansuomalaisia on kiinnostunut sukujuuristaan ja he ovat ylpeitä niistä. He ovat säilyttäneet suomalaisia tapoja ja perinteitä, joita tuntevat hyvin. 

Vieras piti erityisesti ruisleivästä, jota Amerikassa oli myös leivottu ja samoin kotijuusto oli hänelle tuttua. Villasukkien ja lapasten neulominen (tikkuaminen), mattojen kutominen, pajukorien punominen siinä missä muutkin vanhat perinteiset taidot kuten saunan rakentaminen olivat olleet käytössä myös uudella mantereella ja siten siirtyneet perintönä nuoremmille.

Sukututkimus on alkanut kiinnostaa myös suomalaisia ja sukuamme on laajalti selvitetty, josta kiitos kuuluu suuresti äidin serkulle. Sukua on lähtenyt enemmänkin uudelle mantereelle ja ollut hyvin sikiävää. Sukua löytyy ympäri Amerikkaa eli vanhoja ja uusia sukujuuriinsa tutustujia odotetaan vierailulle. Sitä ennen kuitenkin muutamien kanssa lähetellään sähköpostia, jolla yhteydenpito on nykyään helppoa.

VIIDAKKOKIRJA

Menin hieman ennakkoluuloisena katsomaan Viidakkokirja -musikaalia, vaikka esitys olikin saanut hyvät arvostelut.Jo vuonna 1967 on susien kasvattamasta Mowglista  tehty elokuva, jolloin olin kaksi vuotias. Hatarat muistikuvat tarinan sisällöstä harhailivat mielessäni, kun istuin paikalleni kolmanteen riviin. 

Rudyard Kiplingin kirjaan perustuva uudistettu esitys  tempaisi mukaansa musiikin tahtiin. Mowglin tarinaa kuljetettiin eteenpäin myös tanssin keinoin. Lavastus kaatopaikkavuorineen oli uskomaton ja välillä mietin haisiko se myös. Näyttelijät joutuivat varmasti ylittämään itsensä monessa kohdin. Esitys riemastutti nuoria katsojia ja näyttelijät käväisivät välillä yleisönkin puolella Varsinkin pojat tuntuivat pitävän esityksestä ja takaa kuului kommentteja "Vau" ja "Te osaatte tanssia". Jännittävääkin katseltavaa pienille esityksessä oli, niin että esitystä suositellaan vähintään  kouluikäiselle, vaikka vanhemman seurassa on musikaalia ollut kuusivuotiaitakin katsomassa. 

Aika kului vanhemmaltakin katsojalta nopeasti ja yllätyin positiivisesti. Takanani istuvat lapset vakuuttivat esityksen loputtua että kannatti tulla, ja olin samaa mieltä.

Lisää esityksestä löytyy täältä:  http://www.vaasankaupunginteatteri.fi/ohjelmisto/ohjelmistossa/viidakkokirja

ITALIALAINEN ILLALLINEN

Tänään kuulin aamulla radiosta, että televisiosta tulee vuoden aikana ainakin 70 eri ruokaohjelmaa. Suomalaiset ovat kyllä ruoan ystäviä, mutta niin on italiakin. Ihme ei olekaan, että Euroopan elintarvikeviraston sijoitusmaasta aikanaan kamppailtiin.

Ensimmäisen kerran tutustuin italialaiseen illalliseen ystävieni kanssa 40-vuotismatkallamme. Tilasimme seitsemän ruokalajin illallisen ja hämmästelimme, että ruokalajit kippoineen eivät sopineet pöytäämme, vaan oli lainattava viereisen pöydän kattaustilaa.

Ystäväni tilasi alkuruoaksi salaatin, ja vati oli niin suuri, että olisimme syöneet siitä kaikki.  Tämä olisi pitänyt muistaa, kun nyt kymmenen vuotta myöhemmin pääsin erään toisen ystäväni mukana nauttimaan italialaisen illallisen valmistettuna aitoon italialaiseen tapaan.

Tai ainakin olisi pitänyt lukea tämä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Italialainen_keitti%C3%B6

Olin kymmenistä alkupaloista herkutellut itseni jo lähes kylläiseksi, kun seurasi lämmin ruoka. Se ei ollut pääruoka vaan väliruoka, jota seurasi pääruoka ja lopuksi vielä jälkiruoka.

En osaa mainita eri antipastoja erikseen nimeltä, enkä tiedä miten ruoat oli valmistetu, mutta illallisella ainakin sain maistaa ensimmäiset uudet perunat ja mansikat muiden herkkujen joukossa. Lauantain italialainen illallinen oli viiden tunnin kulinaristinen kokemus ja korvasi tänä vuonna osaltani vappupirskeet.

Väliruoka parsarisotto

Sangriaa ja kalaa

Jos haluaa tutustua italialaiseen ruokaan, niin sitä löytää esimerkiksi tältä facebooksivulta.