WASA OPEN AIR

Uusi täsmätapahtuma, joka on tervetullut täydentämään kesän konserttitarjontaa. Elokuun pimenevät ja lämpimät illat ovat sopivia tällaisille elämyksille.  Ensi kesän bändejä on tässä vaiheessa kiva arvailla, koska jatkoa Wasa Open Air:lle on jo lupailtu.

Ensimmäinen päivä eli perjantai oli Isac Elliotin ja Robinin. Nuoremmat lähtivät silloin lähes lumoutuneina liikkeelle. Odotterlin mielenkiinnolla seuraavaa päivää, koska toinen päivä eli lauantai, lämmitti nuoruuteni muistot uudelleen. Roxette ja Alphaville olivat ne bändit, jotka oli vielä kuultava. Lauantai-illan aloitti Frida Andersson, joten kolmen bändin voimin päivää Vaasassa vietettiin.

Illan aikana fiilisteltiin useiden biisien tahtiin, kuten Alphavillen ”Big in Japan” ja Roxetten ”It Must Have Been Love”, ”The Look”, ”Spending My Time ” jne.

Kuitenkin ”Listen to your heart” by Roxette ja ”Forever Young” by Alphaville  - ovat nyt  loppukesän mottoni.

AC/DC

Kesän pääkonserttini oli AC/DC Hämeenlinnassa. Sää muuttui konsertti-iltana kauniiksi ja pelasti puistoalueen pahimmalta mutakolta.  High Way to Hell ja Back in Black yhdessä muiden hittien kanssa saivat todella voimalla energiat liikkeelle.

Yhtyeen uusin studioalbumi Rock or Bust jlkaistiin marraskuussa 2014, mikä todistaa yhtyeen olevan vielä vedossa. Yhtye on ollut toiminnassa yli 40 vuotta. Hienoa oli päästä kuulemaan bändiä livenä, koska milloinkaan ei tiedä pitkäänkö vanhenevat jäsenet jaksavat kiertää konserttilavoja, vaikka vielä Angus jaksoi hyvin ankkahyppyänsä hypellä.

Yhtyeen perustaja, rytmikitaristi ja säveltäjä,  Malcolm Young, kylläkin jäi terveydellisistä syistä yhtyeestä 2014. Hänen tilallaan soittaa veljenpoika Stevie Young, ja he muistuttavat ulkonäöltään paljon toisiansa.

Youngin veljekset ovat muuten syntyisin Glasgowsta ja jotenkin se sopi tämän kesän teemaan, koska juuri vähän ennen konserttia palasin Glasgowsta West Highland Wayl:lta.

Nykyisin Australian Sydneystä kotoisin olevat muusikot vetivät todella kovan shown . Laulajan Brian Johnsonin ääni kesti, ja Angus Youngin taitava soolokitarointi antoi sopivasti lepohetkiä laulajan äänijänteille.  Yleisö yhtyi lauluun ja Hells Bells kellot keinuivat yläilmoissa. Raketit lensivät tummenevalle yötaivaalle ja konsertin päätteeksi kaikuivat tykinlaukaukset.

Rauhallisesti, hitaasti etenevässä joukossa, yleisö jätti Hämeenlinnan Kantolan puiston, jonka AC/DC vihki käyttöön 22.7.2015. Toivottavasti AC/DC nähdään vielä uudelleen konsertoimassa Suomessa.

THE WEST HIGHLAND WAY

Pian vuodenvaihteen jälkeen islantilaiset kohtalotoverit kutsuivat suomalaisia mukaan puuhaamalleen Skotlannin matkalle. Heinäkuista reissua suunnittelimme kevään, ja mahdollisuus lähteä matkaan viimein järjestyi. Niin alkoi tähän astisen elämäni pisin kävelylenkki, joka kesti seitsemän päivää ja pituutta sille kertyi ainakin 130 kilometriä. Päivässä kävelimme noin 20 km. Elämys, jonka muistaa pitkään!

Kävelin The West Highland Wayn, joka on Skotlannin tunnetuimpia kävelyreittejä. Se alkaa Milngaviesta, Glasgowin reunamalta ja kulkee poikki Skotlannin ensimmäisen kansallispuiston ja kiertää suurimman järven Loch Lomondin rantaa.  Vaellus päättyy Fort Williamiin Britannian korkeimman vuoren Ben Navisin juureen.  

Korkeuserot vaihtelivat ja kuljimme ainutlaatuista luontoa kukkuloilla ja laaksoissa sekä muistelimme laulua Loch Lomondista: ”Käy rinteillä tiesi mä laaksoja kuljen ja Skotlannin nään sua ennen…” Skotlantilainen kansanlaulu (The Bonnie Banks), jota koulussa laulettiin.

Maasto oli paikoin haastavaa. Kiipesimme greipin ja appelsiininkokoisien kivien muodostamien röykkiöiden päällä kallionrinnettä ylös ja alas. Vuorelta laskeutuvia Pieniä puroja ja koskia kahlailtiin tai hypittiin niiden ylitse kiveltä kivelle. Mutaakin oli matkan varrella, etenkin alavammilla seuduilla, koska usein satoi ja sadeviitalle saimme käyttöä vähän väliä pitkin päivää.

Joka yö saavuimme uuteen majapaikkaan ja siellä tuli vastaan tuttuja kasvoja päivän kävelyreitin varrelta. Kävelijöitä oli suomalaisten ja islantilaisten lisäksi ainakin Tanskasta ja Australiasta. West Highland Way on hyvin suosittu etenkin hollantilaisten vaeltajien keskuudessa.

Reitin varrella pysähdyimme muun muassa paikkaan, jossa  on maailman yhdeksänneksi kaunein näkymä. Samaan listaan on sijoitettu esimerkiksi Niagaran putoukset. Onneksemme tämä upea vuorimaisema näkyi suoraan hotellihuoneemme ikkunasta.

Päivän päätteeksi hyvä palautusjuoma, illallinen ja uni maistuivat sikäli kun malttoi mennä nukkumaan, varsinkin jos elävää musiikkia sattui olemaan baarissa tarjolla.

Scotwalksin Inga ja Maggie luotsasivat ryhmämme turvallisesti reitin loppuun saakka. Pahimmilta haavereilta, polttiaisen puremia lukuun ottamatta, vältyttiin. Onnellisina ja väsyneinä palasimme kotiin mukana repullinen valokuvia ja mukavia muistoja.

LISÄAINEET

Nykyaikana syömisestä on kehittynyt ongelma. Mikä on terveellistä ja mitkä lisäaineet ovat haitallisia? Lisäaineiden pitoisuus elintarvikkeessa on hyvin pieni ja turvaraja on suuri. salaatissa, punajuuressa ja Juomavedessäkin on kuulemma nitraattia, joka voi muuttua nitriitiksi. 

Ostin kahdella eurolla kaksi pakettia makkaraa, ja unohdin nitriitit.  syön niitä kuitenkin vähän ja voi olla, että siinä oli minulle makkaraa koko kesäksi. Tuskin ylitän nitriitin määrää. Luettuani tämän artikkelin  ajattelin kumminkin, että mitä 

ostin. 

Välillä unohdan, että suolakin on lisäaine, jonka sallittu pitoisuus on pieni. Onneksi minulla ainakin vielä on alhainen verenpaine, jota korjaan joskus salmiakilla. Salmiakkihan on ammoniakkia, josta yleensä vain suomalaiset pitävät.

Jotkin lisäaineet kuten esimerkiksi pentsoehapot, joita on myös puolukassa aiheuttavat yliherkille ja astmaatikoille oireita. Herkkuhetkenäni popsiessani salmiakkia huomasin, että jotain pientä oireilua astmaoireiden suuntaan alkoi muodostua. Tuoteselosteessa epäilyttävältä lisäaineelta vaikutti arabikumi. Nimikin jo viittaa keinotekoiseen aineeseen, mutta arabikumi oli Wikipedian mukaan kasvisruokaa, mutta terveellisyydestä en tiedä…

EU on kirjannut yli 300 lisäainetta, joilla on jokaisella oma E-koodi. Lisäaineiden myrkyllisyyttä ja syöpävaarallisuutta tutkitaan tarkasti. Jotkin lisäaineet on myös todettu syöpää ehkäiseväksi kuten kurkumiini E 100 ja lykopeeni E 160. C-vitamiinin E-koodi on 300.

Lisäaineista löytyy tietoa Eviran sivuilta, joilla muun muassa oikaistaan väärät käsitykset lisäaineista. Sieltä löytyy myös E-koodeihin kätketyt nimet. Kaupassa myytävä ruoka on siis turvallista ja tutkittua, mutta tuoteselosteet kannattaisi lukea, että tietäisi mitä ostaa ja syö. Asiaa helpottaisi, että tuoteselosteissa mainittaisiin lisäaineiden nimet pelkän koodin sijaan. Luettelo ei ehkä mahtuisi aina pakkaukseen, mutta lisäaineitahan voisi siksi yrittää tuotteesta vähentää. :)

AMERIKAN SUKULAISIA

Mielenkiintoista on tutustua amerikansuomalaisuuden historiaan ja etenkin Kuparisaareen (Copper Country), jonne useat suomalaiset päätyivät töihin kuparikaivokseen. Elämä uudessa kotimaassa ei aluksi ollut helppoa, mutta suomalaisten yhteisöllisyys auttoi sopeutumaan ajan myötä.

Viime viikolla Odotettu vieras saapui Ohiosta kyläilemään juurilleen Suomeen. Hän ei puhunut suomea, mutta hänen vanhempansa osasivat suomen kieltä. 

Hänen isoisänsä oli lähtenyt Amerikkaan vuonna 1891 ja isoäiti seuraavana vuonna 1892. Lähtiessään he olivat olleet vasta 21- ja 19-vuotiaita nuoria. Amerikassa he menivät heti naimisiin ja asuivat Kuparisaaressa.

Amerikan vieras on äidin 73-vuotias pikkuserkku ja muuttanut Kuparisaaresta Ohioon 38-vuotiaana. Kun hän kysyi ikääni, hän nauroi, että luuli minua 20-vuotiaaksi. :) 

Hänellä oli mukanaan kirjeitä, joita hänen isoäitinsä oli kirjoittanut ja hän halusi tuoda ne henkilökohtaisesti. Liikutus oli molemmin puolin valtavaa, koska vuosiin ei ole sukulaisia meren takaa saapunut. Hän kertoi, että hänestä tuntui heti siltä kuin olisi tullut kotiin.

Oman rannan hiekkaa haettiin mukaan muistoksi. Samassa rannassa olivat vieraan isovanhemmat uineet ja kalastaneet. Järvi muistutti suuresti Lake Superioria, jonka rannalla istuessaan he olivatkin usein muistelleet synnyinseutuaan.

Toinen sukupolvi amerikansuomalaisia on kiinnostunut sukujuuristaan ja he ovat ylpeitä niistä. He ovat säilyttäneet suomalaisia tapoja ja perinteitä, joita tuntevat hyvin. 

Vieras piti erityisesti ruisleivästä, jota Amerikassa oli myös leivottu ja samoin kotijuusto oli hänelle tuttua. Villasukkien ja lapasten neulominen (tikkuaminen), mattojen kutominen, pajukorien punominen siinä missä muutkin vanhat perinteiset taidot kuten saunan rakentaminen olivat olleet käytössä myös uudella mantereella ja siten siirtyneet perintönä nuoremmille.

Sukututkimus on alkanut kiinnostaa myös suomalaisia ja sukuamme on laajalti selvitetty, josta kiitos kuuluu suuresti äidin serkulle. Sukua on lähtenyt enemmänkin uudelle mantereelle ja ollut hyvin sikiävää. Sukua löytyy ympäri Amerikkaa eli vanhoja ja uusia sukujuuriinsa tutustujia odotetaan vierailulle. Sitä ennen kuitenkin muutamien kanssa lähetellään sähköpostia, jolla yhteydenpito on nykyään helppoa.